Noin 600 vuotta sitten alueella ei elänyt lainkaan koiria, ainoastaan villieläimiä - samoja kuin nykyisinkin. Se oli "kadonnut paratiisi", josta monet esihistorialliset eläimet eivät olleet vielä kadonneet.
Muuan ihmiskuningas piti seikkailuista ja oli retkikuntansa kanssa löytänyt Lobain laakson. Tietämättä mitään alueen eläinten mahtavista mytologisista hahmoista ihastui kuningas tuohon alueeseen jylhine laaksoineen ja rakennutti sinne linnan. Sata vuotta kestivät linnan rakennukset - tuohon aikaan se olisi vienyt pidempään, mutta kuninkaan miehet kesyttivät biisoneita ja mammutteja ja käyttivät näitä kuormien tuontiin. Kivet saatiin kuljetettua vuorien louhimosta ennätysajassa! Ihmisten mukana tulivat myös koirat - useita erirotuisia tuon ajan koiria...
500 vuotta sitten linna valmistui, vaan koittipa kylmin kausi laaksossa kolmeensataan vuoteen ja kaikki menoreitit katkesivat. Kuningas ja hänen hovinsa ja väkensä jäivät unohduksiin katkenneiden tieyhteyksien taa - kuningas oli kieltänyt alamaisiaan kertomasta ulkopuolisille paikasta, joten kukaan ihminen ei tiennyt tulla heitä etsimään. Ihmiset eivät selviytyneet tuossa julmassa maassa, vaan menehtyivät viimeistä miestä ja naista myöten nälkään ja outoihin tauteihin... Ihmisten koirat selviytyivät ja oppivat elämään vapaina. Alkuun auttoi alueen mahtava ikiaikainen susilauma Nonara heitä.
Vaan koitti aika, jolloin niin Nonaran kuin koirien muodostaman Sholgaran johtoon nousivat vanhat veriviholliset, susille musta naarassusi Armengi ja koirille ärhäkkä verikoirauros nimeltä Tolgos. Julistettiin, etteivät koirat ja sudet saaneet olla tekemisissä keskenään - vaan liian monta sutta ja koiraa oli jo ehtinyt löytää vastakkaisesta lajista itselleen ihanan kumppanin ja kummassakin laumassa oli koirasusia - "riesaksi asti" näiden lajivihaisten johtajien silmissä.
450 vuotta sitten Nonorasta ja Sholgarasta karkoitettiin kaikki koirasudet. He yrittivät elää laumattomina ja pienissä perhekunnissa, vaan eihän se onnistunut maassa, jossa eli sapelihammastiikereitä ja lumiraptoreita.. He muodostivat Kolmannen Lauman, Thara-Ban. Sen jälkeen on koirien Sholgara-laumasta ja susien Nonora-laumasta tosinaan eronnut jäseniä ja liittynyt tuohon Thara-Ba -nimellä tunnettuun sekalaumaan...
Armengin ja Tolgoon aloittamat veriset riidat jatkuivat - vaan nähtiimpä reilut 300 vuotta sitten sekin kausi, kun sudet ja koirat olivat rauhassa. Tämä oli Bildona-suden ja Gormari-koiran hallintokaudella, tehtiin Lajienvälinen Sopimus, jossa kumpikin lauma sitoutui yksimielisesti vaalimaan lajinsa puhtautta... Thara-Ba ei luonnollisesti moisesta ilahtunut, vaan noihin aikoihin suurena ja mahtavana laumana, julisti sodan. Thara-Bojen johtoon tuli Essei-niminen koirasusi, joka aloitti kannibaalisen perinteen laumassa. Koiralauma hallitsi Sholgara-nimellä tunnettua linnoitusta, joka oli kovaa vauhtia raunioitumassa. He omaksuivat joitakin ihmisten tapoja - oppivat esimerkiksi lämmittämään puulla suuria takkoja, jotta selvisivät kylmimmistä ajoista.
Bildonan ja Gormarin kuoltua susien ja koirien välille syttyi uusi verinen lajisota, joka jatkui satoja vuosia. Sen viimeisin suuri käänne tapahtui sata vuotta sitten, kun sudet valtasivat Armengi Toisen johdolla koirien linnoituksen vuorilla ja tekivät siitä Susilinnan. (Arnmengi II oli Armengi I:n kaukainen jälkeläinen monen sukupolven päässä.)
Viimeiset 100 vuotta jatkuivat siis nykyisessä tilanteessa - koirasusien Thara-Baa kauhistellaan ja syrjitään näiden sekalajisuuden ja kannibaalisuuden vuoksi. Susien Nonara-lauma hallitsee Susilinnaa ja suhtautuu vihamielisesti Sholgoraan, joka elää nykyisin Nemeran Kyynelen suistoalueella lähellä Hazzoksen Sydän -järveä. Thara-Ba puolestaan hallitsee laakson pohjoisosaa.
Noin 40 vuotta sitten ihmiset löysivät alueen jälkeen. 600 vuoden aikana ihmiskunta oli kehittynyt huomattavasti - tällä kertaa retkikunta saapui huskyjen vetämin koiravaljakoin. Nämä tiedemiehet asettuivat tundralle, jota alueen pedot tuntuivat (mytologiansa vuoksi, ks. Maailma-osio) karttelevan. Ennen pitkää rakennettiin tutkimusasema. Retkikunnan päällikkö oli hieman suuruudenhullu mies ja rakensi tutkimusasemasta kartanon. 35 vuotta sitten iski laaksoon samanlainen kylmäkausi ja retkikuntaa kohtasi sama kohtalo kuin tuota muinaisen linnan rakentanutta kuningasta - kaikki kuolivat ja heidän rekikoirinaan toimineet huskyt jäivät jäljelle.
Huskyt olivat perin rotutietoista porukkaa ja opittuaan elämään villeinä - näiltä alkukantaisilta koirilta ei siihen kauaa mennyt, kun oli vielä kartano suojana - ne muodostivat oman laumansa. Koska Hazard-lauma asui kartanossa, ottivat sen kulloinkin johdossa oleva koira sellaisia arvonimiä kuin kreivi, kreivitär, paroni, paronitar jne. Huskyjen johtajat kielsivät alusta saakka lauman jäseniä pariutumasta muiden kuin huskyjen kanssa - vanhassa kotipaikassaan nuo ylpeät rekieläimet olivat oppineet pitämään sekarotuisia koiria vähempiarvoisina ja nyt ne alkoivat toteuttaa tuota samaa periaatetta.
Elossa ollessaan ihmiset olivat ampuneet susia ja villikoiria, joten nämä pitivät tuota tundralle asettunutta sakkia ilman muuta kuoleman valtakuntaa hallitsevan Irkaran lähettiläinä. Huskyt saivat myös tuon leiman, jonka vuoksi niin koirat, kuin sudetkin välttelevät niitä... Koirasudet olisivat toivottaneet huskyt tervetulleiksi joukkoonsa, mutta enimmäkseen nämä ovat suhtautuneet heihinkin kylmäkiskoisesti - eikä laumassa yhä sitkeästi elävä kannibaalinen taipumus auta asiaa yhtään.
Alueella on siis neljä laumaa:
Hazard (huskyt, hallitsevat tundran Hazard-kartanoa)
Nonora (sudet, hallitsevat vuorten Susilinnaa)
Sholgara (sekarotuiset koirat, hallitsevat joensuistoa)
Thara-Ba (koirasudet, hallitsevat laakson pohjoisosaa)
Periaatteessa kaikki laumat ovat vihoissa keskenään, mutta Thara-Bat värväävät mielellään jäseniä muista laumoista. - Kannattaa myös huomata, että kaikki muut paitsi huskyt uskovat mytologiaan!
Syvällisempi Historiikki, jonka tunteminen ei ole pelin kannalta niin oleellista.